Äiti huolehti tänään Treffin liikutuksesta, eli siis heppa pääsi maneesiin köpöttelemään opettelevan tädin koekaniiniksi. Äiti on ratsastanut kyllä pitkään, mutta tauon ja kahden selkäleikkauksen jälkeen täytyy ottaa aika iisisti ja tosi varovaisesti, ettei selkä vaan nytkähdä. Joten siis lähinnä käyntitöitä ja kevyttäravia! Treffi oli kuulemma ollut alkuun sen oloinen, että saattaisi lähteä lentoon millä hetkellä tahansa. Onneksi näin ei kuitenkaan päässyt käymään vaan heppa oli rentoutunut pienen jumpan jälkeen ja palannut takaisin avuille. Hyvä ratsastuskerta kuulemma oli ollut.
Pööpen kanssa treenailtiin aamulla vähän maastakäsin, mitä tulee tehtyä oikeasti harmittavan vähän. Pitäisi nyt ryhdistäytyä ja tehdä enemmänkin jatkossa. Tehtiin perus siirtymisiä niin, että kävelin sen vierellä. Jos minä juoksin, se juoksi. Jos minä kävelin, se käveli. Jos peruutin, se peruutti jne. Helppoja perusjuttuja siis, myös harjoiteltiin maastakäsin väistämistä hiukan. Ei ole ihan niin terävä kuin ennen, mikä on harmillista.
Päivällä sitten ratsastin pelkkä naru kaulan ympärillä, tai päässä oli naruriimu sitä varten jos joutuu taluttamaan jossain vaiheessa (esim. talliin sisälle). Heppa oli kaikinpuolin rauhallinen, käynnissä kääntyminen sujuu jo hyvin joten tehtiin tiukoilla teillä kolmikaarista puomien kera. Ravia otettiin ihan vain pienissä pätkissä, sillä tuppaa vielä kiihtymään vähän liikaa eikä ohjauksessakaan aina ole kehuttavaa.
Oli sitten taas todellinen palautus maanpinnalle - ja mä kun luulin osaavani ratsastaa istunnalla! Tunsin itseni ihan tumpeloksi siellä selässä, heppa kun ei meinannut alkuun ravissa kääntyä millään. Satulan kanssa ja suitsilla on jotenkin niin helppoa, vaikka en mitenkään kovakourainen ratsastaja olekaan. Ajattelin, että jos ensikerralla laittais satulan ja sitten ton narun kaulalle, olis ehkä helpompaa pitää omaa tasapainoa (?) tai luulisin ainakin näin.
Ravi alkoi lopussa sujua ja mentiin siinäkin hiukan puomeja. Heppa oli rento ja olen siihen tyytyväinen. Mitään ihmeitä, kuten pyöreyttä ja sen sellaista ei saatu aikaan, eikä tarvitsekaan koska tämä homma on meille niin uutta. Laukkaakaan en vielä uskaltanut kokeilla, tai lähinnä viitsinyt sillä hiljaa hyvä tulee. Yritetään nyt treenailla tällä tavoin kerran tai kaksi viikossa, saa nähdä miten kehitystä tulee vai tuleeko ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti