Maastoilua

Treffi nauttii auringosta

Tänään sitte vihdoin ja viimein päästiin sinne maastoon lähtemään, jee! Näin alkuun jouduttiin kävelemään asvalttipohjaista kävely/pyörätietä semmoiset reilu 2km, jotta päästiin hiekkatielle. Kopiseva alusta ei juurikaan Pööpen mieltä järkyttänyt, mutta alikulkusillat olivat kyllä aika jänniä. Etenkin silloin kuin joku ajoi niiden yli autolla. Päästiin kuitenkin muutamaa säntäystä lukuunottamatta ihan turvallisesti hiekkatielle asti, mutta siellä sitten tuli taas muutama auto vastaan ja Pööpe oli taas henkisesti kuolemassa.



Suuresta kärpäsmäärästä johtuen, päätettiin sitten heti alkuun vähän ottaa hölkkää, jotta saataisiin ötököitä vähän hätistettyä sillä. Ja voi herranjumala, että Pööpe liikkuikin hitaasti. Se oli niin jännittynyt, ettei eteenpäin menemisestä meinannut tulla yhtään mitään. Onneksi Hali oli niin lungina siinä vieressä, että Pööpe ei ihan lentoon ollut lähdössä.



Päästiin kuitenkin ehjänä hiekkakuopille ja siitä se show vasta alkoikin! Tultiin kummatkin Saanan kanssa eri mäkiä ylös ja kun Pööpe ei ihan jokaisella hetkellä nähnyt Halia niin meno alkoi mennä aika hurjaksi. Se pyöri tuhatta ja sataa ympäri, yritti useaan otteeseen nousta pystyyn ja latoi jatkuvasti takasillaan. Meinasi kuskilta mennä hermot siinä vaiheessa. Tultiin muutamia kertoja vielä mäkiä ylös ja yritin sitten siellä hiekkakuopan "pohjalla" vähän tehdä perustyöskentelyä ravissa, jotta saisin herran vähän rauhallisemmaksi ja kuuntelemaan itseäni.



Saana sitten totesi, että siellä jossain perällä on sellainen pieni lampi tai lähinnä lätäkkö, joten päätettiin lähteä suuntaamaan sinne. Hali kenttääkin kisanneena näytti meille sitten mallia, että miten sinne veteen pitää mennä - joskin hiukan vastenmielisesti. Pööpehän ei meinannut mennä sinne alkuunkaan, meinasi istua kun lähti niin vauhdilla pakittamaan pois "rannasta". Pööpeä ei ole kuulemma koskaan edelliset omistajat saaneet veteen, taikka hyppäämään oikeaa vettä.



Mentiin sitten Pööpen nenä ihan kiinni Halin pyllyssä sinne veteen, ja pienen empimisen jälkeen se käveli sitten ihan sovinnolla. Vau! Ja sitten se tietysti olikin ihan super kivaa sen mielestä, ja tietysti kaikki vedet piti sitten roiskia etujaloilla toisten päälle. Jopa Saana kastui Pööpen leikeistä, vaikka istuskeli Halin selässä siinä meidän lähistöllä. Muutamia kertoja vielä käveltiin vedestä läpi ja aina se vain oli kivempaa. Lopulta Pööpe sitten päätti, että se haluais uimaan. Eli se oli vaan ihan tyynesti laskeutumassa sinne mahalteen, onneksi se säikähti mun karjaisua niin paljon, että nousi nopeasti ylös. Ja hei arvatkaa minkä näköinen se hevonen oli (ja etenkin sen varusteet!) kun se oli roiskinut sellaista savivettä itsensä päälle. Pää oli ihan täynnä harmaita raitoja ja mun satula muistutti kanssa harmaata enemmän kuin ruskeaa.



Käytiin vielä kävelemässä muutamia kilometrejä pitkä hiekkapolku ja sitten suunnattiin taas kotia päin. Hiekkatie ravailtiin lähes kokonaan sellaista reipasta ravia ja voi vitsi kun Pööpe meni kovaa. Saana siellä perässä nauroi kun Pööpe levitti ravissa takasiaan samalla tavalla kuin ravihevoset, hehhee! Asvalttitielle päästyä sitten pyöräili joku kärttyinen tantta sitten meidän ohitse ja alkoi huutamaan, ettei hevosten kanssa saa täällä kävellä ja kadut on paskaa täynnä. Justiinsa juu. Sitten semmosessa isommassa risteyksessä yksi autoilija antoi meille tietä ja pysäytti sitten suojatielle autonsa ja alkoi ottamaan meistä valokuvia, ihan varmasti joku turisti!



Tallilla sitten heppa pesulle ja ruuat naaman eteen. Treffille kamat niskaan ja reenaamaan. Äiti teki alkuun vähän käyntitöitä ja hiukan ravailikin. Oli tosi kivan näköinen, rento ja liikkui jopa eteenkin. Kävin sitten äidin jälkeen vähän vielä laittelemassa sitä ravissa ja laukassa, ja olipa se ravissa hyvä! Ei tarvinnut tehdä juuri mitään ja kulki hyvässä muodossa ja takaset polkivat hyvin. Oli aivan ihanan kevyt suusta ja vastasi pohkeeseen välittömästi vaikkei mulla ollut nyt edes kannuksia. Tuli hyvä fiilis joka sitten auttaa taas jaksamaan vaikeina päivinä. Laukkakin oli hyvä tänään, oikealle tietty on vielä vino mikä näkyy hyvin laukassa, mutta kehitystä on tullut.



Treffin maastoilut jäivät 15min loppukäynteihin hiittiradalla, eli siis käveltiin ehkä huikea kilometri mutta tuolla aina kestää, kun maastossa päällä on etanavaihde. Treffikin pääsi pesulle ja sitten syömään. Saa nähdä mitä noille huomenna keksis!